Tehtävämestareita: Erkki Heinonen

Seitsemästoista kansallinen tehtävämestarimme on Joutsenossa syntynyt mutta Helsingissä suurimman osan työurastaan tehnyt Erkki Heinonen (1922–1993). Esikoistehtävänsä hän julkaisi jo vuonna 1939, mutta hänen tuotteliaimmat laadintakautensa olivat 1941–1945 ja sitten vuoden 1971 jälkeen. Laatijana Erkki Heinonen oli monipuolinen, mutta yli puolet hänen hieman yli sadan julkaistun tehtävän tuotannostaan on (ns. ortodoksisia) kaksisiirtoisia mattitehtäviä.

Fide-albumeihin Erkki Heinoselta on valittu kuusi tehtävää, joista yksi on tämänkertainen näytetehtävämme. Kun albumitehtävistä kaksi on yhteistehtäviä, Heinosella on viisi albumipistettä. Se on vähän suhteessa hänen tehtäviensä tasoon.

Kansallisen tehtävämestarin arvo Erkki Heinosellle myönnettiin vuonna 1974, kansallisen tehtävätuomarin arvo 1976 ja kansainvälisen tehtävätuomarin arvo 1979. Hän sai ST:n kunniakiertopalkinnon vuonna 1975, kuten oheinen kuva todistaa. Vuosina 1957–1963 hän toimitti Suomen Sosialidemokraatin shakkipalstaa. Pelishakissa Erkki Heinonen oli vahva mestari, jolle myönnettiin kansallisen mestarin arvo vuonna 1953. Hänen paras pelituloksensa lienee vuoden 1956 SM-kilpailun jaettu 5.–8. sija 14 pelaajan joukossa yli 50-prosenttisella tuloksella.

Kaksisiirtoisasiantuntijoiden arvostama näytetehtävämme sai 2. palkinnon vuoden 1952 shakkiolympialaisten yhteydessä järjestetyssä laadintakilpailussa. (Alustavassa tuomiojulkaisussa sijoitus oli kolmas, mutta voittajatehtävä havaittiin sittemmin edelletyksi.) Kolmen ulkomaalaistuomarin tuomitsemaan 2#-ryhmään saapui 210 tehtävää 98 laatijalta 21 maasta.

Kuvioasemassa mK:lla on pakoruutu, mutta siirtoa 1…Kg4 seuraa 2.Le6#. Kiinnostavampia mustan siirtoja ovat mRb6:n siirrot (mihin tahansa ruutuun), jolloin vTa6:n linjan avauduttua valkea voi pelata 2.Le6#, ja 1…c2, jolloin vLa1 vartioi ruutua e5 ja sallii patterimatin siirrolla 2.Re5#. (Juuri e5:stä vR ottaa mK:n pakoruudun g4.)

Koska kuvioasemassa valkealla on mattisiirto valmiina mustan kaikkiin laillisiin siirtoihin, valkea tarvitsisi vain temposiirron, joka pitäisi nämä matit ennallaan. Tällaista siirtoa ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi 1.Dh8? luopuisi D/R-patterista, eikä valkealla ole mattisiirtoa mustan siirtoon 1…c2!.

Hieno alkusiirto 1.Te8! antaa mK:lle toisenkin pakoruudun, jolle siirtymistä, 1…Kxf6, seuraa vT:n paluu: 2.Tf8#. Alkusiirron jälkeen musta on taas siirtopakossa, ja edelleen siirtoa 1…Kg4 seuraa 2.Le6#. Mutta mustan teemapuolustuksissa valkean mattisiirrot vaihtuvat keskenään verrattuna vaihdelmaan (eli kuvioasemaan mustan siirtovuoroin): siirto 1…R- avaa vTa6:n suojauksen ruutuun f6 ja sallii nyt mattisiirron 2.Re5#, kun sen sijaan 2.Le6+? katkaisisi (mustan juuri avaaman) vTa6:n linjan, jolloin 2…Kxf6!; toisaalta siirto 1…c2, joka avaa vLa1:n linjan, suojaa myös ruudun f6 ja sallii mattisiirron 2.Le6#, kun sen sijaan 2.Re5+? katkaisisi (mustan juuri avaaman) vLa1:n linjan ja sallisi siirron 2…Kxf6!.

Kun musta siis tekee teemapuolustussiirtonsa, joista seuraa tietty haitta, valkealla on näennäisesti kaksi mattisiirtoa, mutta toinen niistä katkaisisi juuri avatun linjan ja siksi mattisiirrossa ei ole duaalia. Tälle duaalinvälttöidealle on annettu nimi Mari-teema, italialaisen Alberto Marin (1892–1953) mukaan.

Henry Tanner