Tehtävämestareita: Matti Myllyniemi

Ilmajoella 15.6.1930 syntynyt Matti Myllyniemi opiskeli Otaniemessä diplomi-insinööriksi ja muutti vuonna 1965 Poriin, jossa hän toimi Porin teknisen opiston opettajana, myöhemmin rehtorina. Hän oli julkaissut esikoistehtävänsä vuonna 1948, minkä jälkeen hänen tehtävätuotantonsa oli sekä monipuolista että poikkeuksellisen tasokasta. Myllyniemen julkaistuista tehtävistä valtaosa on kahden siirron mattitehtäviä tai kaksisiirtoisia apumatteja.

Oman laatimisensa lisäksi Myllyniemi toimi myös eri tehtävissä Suomen Tehtäväniekoissa, muun muassa sihteerinä ja varapuheenjohtajana. Hän oli tehtävätoimittajana Suomen Shakissa ja Suomen Shakkilehdessä. Myllyniemi oli aktiivinen myös tehtävätuomarina, ja hänelle myönnettiin kansainvälisen tehtävätuomarin arvo jo vuonna 1959. Hän toimitti myös – usein yhdessä toisten tehtäväniekkojen kanssa – seuraavat tehtäväkokoelmat: Leo Valve (1973), Erkki A. Wirtanen (1982), Tapani Tikkanen (1991) ja Veikko Hynönen (1991). Näistä on otettu toinen, pdf-muotoinen painos, ja ne ovat ladattavissa yhdistyksen nettisivuilta. Myllyniemen omien tehtävien kokoelma, Toteutuneita oivalluksia, ilmestyi vuonna 1980.

Laatijana Suomen kärkikaartiin jo varhain nousseelle Myllyniemelle myönnettiin kansallisen tehtävämestarin arvo vuonna 1962, ja laadinnan kansainvälisen mestarin arvon hän sai vuonna 1976. Laadinnan kansainväliset arvot perustuvat Fide-albumeihin valittujen tehtävien määrään, ja vuosikaudet vaikutti siltä, että Myllyniemi olisi jäänyt alle puolen (!) pisteen päähän suurmestarin arvoon vaadituista 70 pisteestä. Mutta vuonna 2006 heinäkuussa – siis 19 vuotta Myllyniemen kuoleman (5.6.1987) jälkeen – ilmestyneen tehtävälehtemme kansitehtävänä julkaistiin ensipainoksena Milan Velimirovićin ja Myllyniemen yhteistehtävä, joka aikanaan valittiin vuodet 2004–2006 kattavaan Fide-albumiin. Tehtävästä saatu puolikas piste nosti Myllyniemen albumipisteet lukemaan 70,33. Kun kyseiseen Albumiin valitut tehtävät oli julkistettu, Myllyniemelle voitiin myöntää laadinnan suurmestarin arvo Kreetan tehtäväkongressissa lokakuussa 2010. Oikeus oli tapahtunut.

Henry Tanner

Yleisradion alaisessa Suomen Televisiossa esiteltiin keväällä 1961 kahdessa lähetyksessä tehtäväshakkia. Koska ohjelmat oli tarkoitettu mahdollisimman laajalle – mutta shakin säännöt tuntevalle – yleisölle, esitellyt kaksi ensipainostehtävää olivat hyvin selkeitä. Ja ehkäpä juuri tämän selkeytensä ansiosta toinen tehtävistä, Matti Myllyniemen laatima, valittiin vuosien 1959–1961 kansainvälisiä valiotehtäviä esittelevään Fide-albumiin.

Kuvioasemaa tarkastellessa ei voi olla huomaamatta mustan g6-lähetin neljää lyöntimahdollisuutta. Muita laillisia siirtojahan mustalla ei kuvioasemassa ole. Huomaamme, että kukin lyönti antaa mK:lle yhden – ja aina erilaisen – pakoruudun. Siispä valkean on alkusiirrollaan varauduttava ottamaan mK:lle kulloinkin tuleva pakoruutu mattisiirrollaan.

Perinteisissä mattitehtävissä, jos ne perustuivat uhkaukselle eivätkä olleet siirtopakkotehtäviä, alkusiirrolla oli tyypillisesti vain yksi uhka. Vuonna 1934 unkarilainen laatija Ferenc Fleck (1908–1994) esitteli idean, joka sittemmin on kantanut hänen nimeään. Teeman yksi pelkistetty, kaksisiirtoisiin mattitehtäviin soveltuva määritelmä kuuluu: ”Valkealla on alkusiirron jälkeen vähintään kolme mattiuhkausta. Mustalla on niihin yhtä monta puolustusta, joista kukin mahdollistaa vuorollaan yhden uhkamatin.” Tästä määrittelystä on monia kehitelmiä, mutta tämän tehtävän osalta emme  tarvitse niitä, koska tehtävä esittää juuri tuon idean eikä mitään muuta. Tosin muunnelmia on neljä, mikä on ansiokas laajennus.

Kun alkusiirto on 1.De1!, niin ensinnäkin vD uhkaa kolmea eri mattia siirroilla 2.Da5#, 2.Dc3# ja 2.Dg3#. Koska alkusiirto loi myös D/K-patterin kohti mustaa kuningasta, valkean neljäs uhkasiirto on patterin avaus 2.Kf3#. Mustan lähetin neljä puolustusta antavat kukin mK:lle yhden pakoruudun, ja tämä ruutu valkean on neljällä eri mattisiirrollaan otettava. Kaikki mattisiirrot ovat duaalittomia.